Ensimmäinen kohteemme oli Kazakhstanin suurin kaupunki Almaty.
Almaty oli koko porukan lempikohde: kohokohtia olivat näkymien ihastelu Kok Tobe -vuorelta ja luisteleminen maailman korkeimmalla sijaitsevalla luisteluradalla Medeulla. Lisäksi kävimme Kazakhstanin kansallismuseossa, Zenkovin katedraalissa, Presidentin puistossa ja jättimoskeijassa. Saimme myös kazakhstanilaisia kavereita ja kävimme heidän luonaan saunomassa!
Almatysta siirryimme Bishkekiin, Kirgisian pääkaupunkiin. Matka taittui marshrutkalla - kahdeksan tunnin matka maksoi noin yhden euron. Bishkek on Almatya huomattavasti köyhempi ja kaupungin rakenne on hyvin sekava. Olikin erittäin mukavaa, että kirgisialaiset vaihtarikamut Moskovasta olivat rekrytoineet omat kaverinsa opastamaan meitä! Paikalliset Uran ja Bema veivät meidät kävelykierrokselle sekä Osh-basariin ja olivat iso apu kaikissa järjestelyissä.
Kirgisian paras puoli oli ehdottomasti luonto (ja ystävälliset ihmiset). Yhtenä päivänä kävimme Ala Archan kansallispuistossa ja toisena päivänä 80km Bishkekistä sijaitsevalla Burana-tornilla. Hauska kokemus oli myös lounas perinteisessä jurtassa keskellä Kirgisian vuoristoa!
Paikallinen ruoka oli kummassakin maassa hyvin liha- ja rasvapitoista. Lagman (nuudelia) ja plov (riisiä) nousivat seurueemme lemppariruoiksi. Testasimme myös paikallisia herkkuja kamelinmaitoa ja hevosenmaitoa. Keskiaasialaiset ovat myös ylpeitä konjakeistaan ja vodkastaan.
Neuvostoaikojen jäänteitä näkyi kummassakin maassa. Esimerkiksi Almatystä löytyi Tsum-tavaratalo, Gorkin-puisto, Arbat-katu jne. eli paikoilla oli aivan samat nimet kuin Moskovassa. Kummassakin maassa meidän ikäiset paikalliset myös sanoivat puhuvansa ensisijaisesti venäjää ja kazakkia/kirgiisiä vain vanhojen sukulaisten kanssa. Venäläisiä uutisia, musiikkia, elokuvia seurataan ja jenkeistä ei pidetä. Turisteja ei näkynyt kummassakaan maassa YHTÄKÄÄN.
Seuraava reissu koittaa jo viikon päästä, kun menen treffaamaan Lucasta Pietariin. Enää noin kuukausi vaihtoa jäljellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti