Kazakhstan & Kirgisia

Viimeinen viikko on kulunut Keski-Aasian reissulla Kazakhstanissa sekä Kirgisiassa. Kumpaakin kansalaisuutta löytyy Moskovasta paljon, ja saimme etukäteen tutuilta paljon vinkkejä matkaa varten.

Ensimmäinen kohteemme oli Kazakhstanin suurin kaupunki Almaty.

Almaty oli koko porukan lempikohde: kohokohtia olivat näkymien ihastelu Kok Tobe -vuorelta ja luisteleminen maailman korkeimmalla sijaitsevalla luisteluradalla Medeulla. Lisäksi kävimme Kazakhstanin kansallismuseossa, Zenkovin katedraalissa, Presidentin puistossa ja jättimoskeijassa. Saimme myös kazakhstanilaisia kavereita ja kävimme heidän luonaan saunomassa!

Almatysta siirryimme Bishkekiin, Kirgisian pääkaupunkiin. Matka taittui marshrutkalla - kahdeksan tunnin matka maksoi noin yhden euron. Bishkek on Almatya huomattavasti köyhempi ja kaupungin rakenne on hyvin sekava. Olikin erittäin mukavaa, että kirgisialaiset vaihtarikamut Moskovasta olivat rekrytoineet omat kaverinsa opastamaan meitä! Paikalliset Uran ja Bema veivät meidät kävelykierrokselle sekä Osh-basariin ja olivat iso apu kaikissa järjestelyissä.

Kirgisian paras puoli oli ehdottomasti luonto (ja ystävälliset ihmiset). Yhtenä päivänä kävimme Ala Archan kansallispuistossa ja toisena päivänä 80km Bishkekistä sijaitsevalla Burana-tornilla. Hauska kokemus oli myös lounas perinteisessä jurtassa keskellä Kirgisian vuoristoa!

Paikallinen ruoka oli kummassakin maassa hyvin liha- ja rasvapitoista. Lagman (nuudelia) ja plov (riisiä) nousivat seurueemme lemppariruoiksi. Testasimme myös paikallisia herkkuja kamelinmaitoa ja hevosenmaitoa. Keskiaasialaiset ovat myös ylpeitä konjakeistaan ja vodkastaan.

Neuvostoaikojen jäänteitä näkyi kummassakin maassa. Esimerkiksi Almatystä löytyi Tsum-tavaratalo, Gorkin-puisto, Arbat-katu jne. eli paikoilla oli aivan samat nimet kuin Moskovassa. Kummassakin maassa meidän ikäiset paikalliset myös sanoivat puhuvansa ensisijaisesti venäjää ja kazakkia/kirgiisiä vain vanhojen sukulaisten kanssa. Venäläisiä uutisia, musiikkia, elokuvia seurataan ja jenkeistä ei pidetä. Turisteja ei näkynyt kummassakaan maassa YHTÄKÄÄN.

Seuraava reissu koittaa jo viikon päästä, kun menen treffaamaan Lucasta Pietariin. Enää noin kuukausi vaihtoa jäljellä!

Tenttejä, esitelmiä, esseitä...

Viimeiseen viikkoon on mahtunut kaksi midterm-koetta, yksi esitelmä ja kahden esseen palautukset - eli kiirettä on pitänyt! Nyt on myös yksi kurssi saatettu loppuun, eli jäljellä enää kolme kurssia + venäjä.

Suomessa kansiksen kurssit toimivat yleensä periaatteella:
1) laske laskuja ja palauta ne
2) ilmesty loppukokeeseen.

Täällä sen sijaan normikäytäntö näyttää olevan seuraava:
1) läsnäolopakko
2) monen esseen palautus joka viikko
3) pakolliset esitelmät
4) välikoe JA loppukoe.

Työmäärä on täällä siis huomattavasti suurempi kuin Suomessa! Reissujen ja opintojen yhdistäminen on vaatinut hieman organisointikykyä, mutta kaikki on mahdollista. Pitää vain järjestää ja mennä!

Ensi viikolla suuntaamme Jakubin ja Lotan kanssa Kazakhstanin ja Kirgisian yhdistelmäreissulle ja joulukuussa luvassa taas kotimaanmatkailua täällä Venäjällä.

Loppuun vielä pari kuvaa viime viikolta:

Perjantaina käytiin testaamassa pohjoiskorealainen rafla Koryo (ruoka oli hyvää, halpaa ja tulista).

Lauantaina vietettiin slovakialais-ranskalais-suomalaisia pikkujouluja! Kutsuttiin kavereita meidän asuntolalle istumaan iltaa ja tarjolla oli tietenkin glögiä, pipareita sekä perinteinen riisipuuro.

Tänään on luvassa illallinen Tsekkien suurlähetystössä (siellä on tsekkiläinen rafla, jossa huhujen mukaan hyvä meininki ja halpaa tsekkiläistä olutta) ja sen jälkeen leffailta asuntolalla.

Seuraavan kerran tulen kuun lopussa kertomaan Kazakhstanin ja Kirgisian reissusta!

Georgia on my mind

Jopas taas reissu heitettiin! Torstai-sunnuntai -välillä suuntasimme siis Lotan kanssa Georgiaan. Reissun aikana vietimme kolme yötä pääkaupungissa Tbilisissä ja yhden yön Kaukasus-vuorilla Kazbegin pikkukylässä.

Tbilisissä meitä lomalaisia hellittiin kesäisillä +15 asteen säillä ja ilman takkiakin pärjäsi hyvin. Kävimme katsomassa mm. Narikalan linnoitusta sekä vanhan kaupungin markkinoita. Lisäksi kävimme testaamassa Tbilisin erikoisuuden eli sulfaattilähteet! Tbili tarkoittaa georgiaksi lämmintä, ja kaupungin nimi onkin peräisin juuri näistä kuumista lähteistä. Muinoin kaupungin keskustassa oli peräti 63 kylpypaikkaa, mutta tänä päivänä toiminnassa on enää viisi.

Tämän jälkeen suuntasimme Chateau Mukhraniin viininmaisteluun. Maailman ensimmäiset viinit ovat juurikin Georgiasta kotoisin (perinne jo 8000 vuotta). Viinien lisäksi mainitsemisen arvoinen on myös ruokapuoli: en tiedä miten enää pärjään Suomessa ilman khachapuria ja khinkaleja! Näitä tulee syötyä myös Moskovassa usein, sillä täältä löytyy georgialaisia rafloja joka nurkalta.

 

Tbilisistä nappasimme mashrutkan eli minivanin kohti Kaukasusta, ja muutaman tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Kazbegin kylään. Kaukasus on korkeampi kuin Alpit, joten vuorenhuiput olivat jo aivan lumessa. 

Kävimme tsekkaamassa huipulla olevan Gergeti Trinity -kirkon, joka on yksi Georgian tunnetuimmista maamerkeistä.

 

Lisäksi päädyimme istumaan iltaa paikallisten kanssa ja kippistelemään aamuun asti. Siinä samassa opettelimme vähän paikallisia tansseja. Yöllä paikalliset kamut ajoivat meidät katsomaan myös lähellä sijaitsevia mineraalivesilähteitä.

Myös Tbilisissä meidät kutsuttiin toisten paikallisten luo illanviettoon. Syötiin, juotiin ja juteltiin kulttuurieroista. Georgialainen vieraanvaraisuus tuli todistettua!