SIPERIA

Takaisin Suomessa!

Viimeiset viikot Venäjällä menivät vauhdikkaasti. Pietarin matkan jälkeen piti ensin keskittyä opiskelemiseen - joulukuussa oli nimittäin vielä neljän kurssin loppukokeet. Näistä selvittiin kunnialla, ja joululoma alkoi jo 23.12. Viimeisen tentin ja exit-päivän väliin jäi mukavasti pari viikkoa aikaa, joten päätimme hyötykäyttää tämän vielä Venäjän matkailuun. Viimeisenä kohteena oli Siperia!

Ensimmäinen etappi Siperian reissulla oli Kazan, Tatarstanin pääkaupunki. Kyseessä on Venäjän 8. suurin kaupunki, joka on hyvin omaleimainen: puolet kaupungin väestöstä on tataareja ja kaupungin tunnetuin maamerkki on Kul Sharif -moskeija. Kazanissa tykkäsimme erityisesti paikallisista ruoista ja vietimmekin oikein mukavan jouluillallisen perinteisessä tataariravintolassa!

 

4kk jälkeen opimme vihdoin kietomaan huivit venäläisittäin!

 

Seuraavaksi hyppäsimme Transsiperian junaan kohti Ulan Udea. Junamatka kesti yhtäjaksoisesti 77 tuntia, mutta meni oikein mukavasti ja nopeasti - kohteen lähestyessä tuntui melkein haikealta jättää oma kotivaunu.

 

Huom: Junassa oli KUUMA!

Reissun toinen kohde, Ulan Ude, on Burjatian pääkaupunki ja sijaitsee Itä-Siperiassa lähellä Mongoliaa. Ulan Ude on Transsiperian pysäkeistä ensimmäinen, jossa huomaa saapuneensa itään - paikalliset ovat venäläisiä, mutta piirteiltään aasialaisia. Ulan Udessa huomasi myös saapuneensa Siperiaan. 28 asteen pakkanen vaati jo muutamat villasukat ja kerrastot. Ulan Udessa sijaitsee kaksi päänähtävyyttä: maailman suurin patsas Leninin päästä ja Ivolginsky datsan.

 

Ivolginsky, Venäjän tärkein buddhalainen luostari.

Ulan Udesta jatkoimme vielä Goryachinskiin, joka on pieni kylä Baikal-järven rannalla. Kylään saapuessamme onnistuimme heti ensitöiksemme eksymään Siperian metsään ja osumaan villikoirien hyökkäyksen kohteeksi, mutta onneksemme paikallinen ukko pelasti meidät ja vei majatalolle. Alkukankeudesta huolimatta Goryachinsk oli reissun huikein kohde. Baikal on mieletön!

 

 

Venäjä-pipot piti luonnollisesti hankkia.

Transsiperian reissu oli kaikista reissuista ehkä jopa hienoin. Junamatka eri aikavyöhykkeiden läpi ja ajantajun katoaminen. Valtava Baikal-järvi ja karu Siperian luonto sen ympärillä. Islam ja buddhalaisuus Venäjällä. Kontrasti tutuksi tulleeseen Moskovaan. Maailman suurin valtio.

Санкт-Петербург

Pietarista kotiuduttu! Viikon loma meni silmänräpäyksessä - sää suosi, seura oli kohdillaan ja vuokrakämppä oli loistopaikalla Nevskin tuntumassa.

 

Pari onnellista turistia Eremitaasissa 

Lomaohjelmaan sisältyi vaikka mitä: perinteisistä nähtävyyksistä tsekattiin Eremitaasi, Iisakin kirkko, Verikirkko ja Tsarskoje Selon palatsi. Lisäksi sain kavereilta mahtavia vinkkejä Pushkinskaja 10 -taidekompleksista, Udelnajan markkinoista ja Loft Projekt Etagista (moderni kulttuurikeskus). Lucaksen lemppari oli KHL-lätkämatsi (Moskovan Dynamo vs Pietarin CKA) - harmi vain, että innokkaasta kannustuksestani huolimatta Dynamo meni häviämään!

Mieletön Pushkinskaja 10!

 

KHL

 Udelnaja

Pietarin loma oli mahtava, mutta Moskova tuntuu enemmän kodilta. Koulua on vielä reilu viikko jäljellä - siinä ajassa pitäisi selviytyä neljästä tentistä ja palauttaa yksi kirjoitelma! Seuraava seikkailu häämöttää kuitenkin jo ensi viikolla, sillä heti tenttien jälkeen suuntaamme kohti Siperiaa.

Kazakhstan & Kirgisia

Viimeinen viikko on kulunut Keski-Aasian reissulla Kazakhstanissa sekä Kirgisiassa. Kumpaakin kansalaisuutta löytyy Moskovasta paljon, ja saimme etukäteen tutuilta paljon vinkkejä matkaa varten.

Ensimmäinen kohteemme oli Kazakhstanin suurin kaupunki Almaty.

Almaty oli koko porukan lempikohde: kohokohtia olivat näkymien ihastelu Kok Tobe -vuorelta ja luisteleminen maailman korkeimmalla sijaitsevalla luisteluradalla Medeulla. Lisäksi kävimme Kazakhstanin kansallismuseossa, Zenkovin katedraalissa, Presidentin puistossa ja jättimoskeijassa. Saimme myös kazakhstanilaisia kavereita ja kävimme heidän luonaan saunomassa!

Almatysta siirryimme Bishkekiin, Kirgisian pääkaupunkiin. Matka taittui marshrutkalla - kahdeksan tunnin matka maksoi noin yhden euron. Bishkek on Almatya huomattavasti köyhempi ja kaupungin rakenne on hyvin sekava. Olikin erittäin mukavaa, että kirgisialaiset vaihtarikamut Moskovasta olivat rekrytoineet omat kaverinsa opastamaan meitä! Paikalliset Uran ja Bema veivät meidät kävelykierrokselle sekä Osh-basariin ja olivat iso apu kaikissa järjestelyissä.

Kirgisian paras puoli oli ehdottomasti luonto (ja ystävälliset ihmiset). Yhtenä päivänä kävimme Ala Archan kansallispuistossa ja toisena päivänä 80km Bishkekistä sijaitsevalla Burana-tornilla. Hauska kokemus oli myös lounas perinteisessä jurtassa keskellä Kirgisian vuoristoa!

Paikallinen ruoka oli kummassakin maassa hyvin liha- ja rasvapitoista. Lagman (nuudelia) ja plov (riisiä) nousivat seurueemme lemppariruoiksi. Testasimme myös paikallisia herkkuja kamelinmaitoa ja hevosenmaitoa. Keskiaasialaiset ovat myös ylpeitä konjakeistaan ja vodkastaan.

Neuvostoaikojen jäänteitä näkyi kummassakin maassa. Esimerkiksi Almatystä löytyi Tsum-tavaratalo, Gorkin-puisto, Arbat-katu jne. eli paikoilla oli aivan samat nimet kuin Moskovassa. Kummassakin maassa meidän ikäiset paikalliset myös sanoivat puhuvansa ensisijaisesti venäjää ja kazakkia/kirgiisiä vain vanhojen sukulaisten kanssa. Venäläisiä uutisia, musiikkia, elokuvia seurataan ja jenkeistä ei pidetä. Turisteja ei näkynyt kummassakaan maassa YHTÄKÄÄN.

Seuraava reissu koittaa jo viikon päästä, kun menen treffaamaan Lucasta Pietariin. Enää noin kuukausi vaihtoa jäljellä!

Tenttejä, esitelmiä, esseitä...

Viimeiseen viikkoon on mahtunut kaksi midterm-koetta, yksi esitelmä ja kahden esseen palautukset - eli kiirettä on pitänyt! Nyt on myös yksi kurssi saatettu loppuun, eli jäljellä enää kolme kurssia + venäjä.

Suomessa kansiksen kurssit toimivat yleensä periaatteella:
1) laske laskuja ja palauta ne
2) ilmesty loppukokeeseen.

Täällä sen sijaan normikäytäntö näyttää olevan seuraava:
1) läsnäolopakko
2) monen esseen palautus joka viikko
3) pakolliset esitelmät
4) välikoe JA loppukoe.

Työmäärä on täällä siis huomattavasti suurempi kuin Suomessa! Reissujen ja opintojen yhdistäminen on vaatinut hieman organisointikykyä, mutta kaikki on mahdollista. Pitää vain järjestää ja mennä!

Ensi viikolla suuntaamme Jakubin ja Lotan kanssa Kazakhstanin ja Kirgisian yhdistelmäreissulle ja joulukuussa luvassa taas kotimaanmatkailua täällä Venäjällä.

Loppuun vielä pari kuvaa viime viikolta:

Perjantaina käytiin testaamassa pohjoiskorealainen rafla Koryo (ruoka oli hyvää, halpaa ja tulista).

Lauantaina vietettiin slovakialais-ranskalais-suomalaisia pikkujouluja! Kutsuttiin kavereita meidän asuntolalle istumaan iltaa ja tarjolla oli tietenkin glögiä, pipareita sekä perinteinen riisipuuro.

Tänään on luvassa illallinen Tsekkien suurlähetystössä (siellä on tsekkiläinen rafla, jossa huhujen mukaan hyvä meininki ja halpaa tsekkiläistä olutta) ja sen jälkeen leffailta asuntolalla.

Seuraavan kerran tulen kuun lopussa kertomaan Kazakhstanin ja Kirgisian reissusta!

Georgia on my mind

Jopas taas reissu heitettiin! Torstai-sunnuntai -välillä suuntasimme siis Lotan kanssa Georgiaan. Reissun aikana vietimme kolme yötä pääkaupungissa Tbilisissä ja yhden yön Kaukasus-vuorilla Kazbegin pikkukylässä.

Tbilisissä meitä lomalaisia hellittiin kesäisillä +15 asteen säillä ja ilman takkiakin pärjäsi hyvin. Kävimme katsomassa mm. Narikalan linnoitusta sekä vanhan kaupungin markkinoita. Lisäksi kävimme testaamassa Tbilisin erikoisuuden eli sulfaattilähteet! Tbili tarkoittaa georgiaksi lämmintä, ja kaupungin nimi onkin peräisin juuri näistä kuumista lähteistä. Muinoin kaupungin keskustassa oli peräti 63 kylpypaikkaa, mutta tänä päivänä toiminnassa on enää viisi.

Tämän jälkeen suuntasimme Chateau Mukhraniin viininmaisteluun. Maailman ensimmäiset viinit ovat juurikin Georgiasta kotoisin (perinne jo 8000 vuotta). Viinien lisäksi mainitsemisen arvoinen on myös ruokapuoli: en tiedä miten enää pärjään Suomessa ilman khachapuria ja khinkaleja! Näitä tulee syötyä myös Moskovassa usein, sillä täältä löytyy georgialaisia rafloja joka nurkalta.

 

Tbilisistä nappasimme mashrutkan eli minivanin kohti Kaukasusta, ja muutaman tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Kazbegin kylään. Kaukasus on korkeampi kuin Alpit, joten vuorenhuiput olivat jo aivan lumessa. 

Kävimme tsekkaamassa huipulla olevan Gergeti Trinity -kirkon, joka on yksi Georgian tunnetuimmista maamerkeistä.

 

Lisäksi päädyimme istumaan iltaa paikallisten kanssa ja kippistelemään aamuun asti. Siinä samassa opettelimme vähän paikallisia tansseja. Yöllä paikalliset kamut ajoivat meidät katsomaan myös lähellä sijaitsevia mineraalivesilähteitä.

Myös Tbilisissä meidät kutsuttiin toisten paikallisten luo illanviettoon. Syötiin, juotiin ja juteltiin kulttuurieroista. Georgialainen vieraanvaraisuus tuli todistettua!

Kiova

 

Neljän päivän reissun jälkeen olin ihan hämmentynyt Kiovan kauneudesta! Vaikka kaupunki on Euroopan suurimman maan pääkaupunki ja kolmen miljoonan asukkaan koti, on se Moskovaan nähden todella pieni ja viehättävä. Sää suosi (melkein 10 astetta lämpimämpää kuin Moskovassa) ja aurinko paistoi!

Matkaseuralaisellani Lotalla on kiovalainen kaveri Alex, joka tarjoutui opastamaan meitä lauantaina ja sunnuntaina. Alex oli ihan mieletön opas ja niin sydämellinen!

Sunnuntaina kävimme katsomassa Turandot-oopperan. Kiovassa oopperaa arvostetaan paljon ja myös nuorilla on tapana käydä oopperassa (liputkin vain 1-10€).

 

Arsenal -taidemuseossa

 

7€/yö hostelli oli hintansa mukainen

Nähtävyyksien lisäksi kävimme Kiovan yöelämässä, jossa tutustuimme paikallisiin ja pääsimme juttelemaan Ukrainan tulevaisuudesta sekä Venäjän ja Ukrainan eroista ja yhtäläisyyksistä. Sanomattakin selvää, että keskustelut paikallisten kanssa olivat todella mielenkiintoisia.

Paikalliset herkut borsch, vareniki ja Kiovan kana oli myös testattava. Nämä kaikki ovat Moskovassakin yleisiä ruokia, mutta alkuperäiset ukrainalaiset versiot olivat kyllä vielä maistuvampia. Maan hintataso on järjettömän alhainen ja opiskelijabudjetilla elää herroiksi (esim yli tunnin kestänyt manikyyri geelilakkauksella maksoi 5€, normaali ateria jälkiruoan kanssa alle 2€).

Kaikin puolin huippuloma!

Lucaksen visiitti

Viimeviikkoina olen Lucaksen kanssa päässyt heittäytymään taas huolella turistiksi ja ruksimaan paikkoja to do -listalta. Kremlin ja Punaisen torin lisäksi nähtiin myös tosi paljon paikkoja, joissa en itsekään ollut kerennyt vielä käymään:

-Illallisristeily Moskva-joella
-Moscow free walking tour - tosi kiva, opin itsekin uusia juttuja
-Kristus Vapahtajan kirkko
-Leninin mausoleumi
-Garage center / modernin taiteen museo
-Bolshoi/ tällä kertaa balettinäytös Undine
-Pyhän Vasilin kirkko
-Novodevichyn luostari ja hautausmaa
-Gulag museum
-Sirkus - aika elämys!
-Stalinin bunkkeri - 65m maan alla sijaitseva bunkkeri ydinsodan varalle

Ravintolapuolelta tsekattiin:
-Cafe Pushkin
-Sixty-näköalaravintola Cityn pilvenpiirtäjän 62. kerroksessa
-Conversation cafe - Moskovan parhaat kakut!
-White rabbit - maailman 23. parhaaksi äänestetyssä raflassa kelpasi juhlistaa 3v.-päivää

Halusin näyttää Lucakselle kuitenkin myös Venäjää metropolin ulkopuolelta, joten suuntasimme yhdeksi viikonlopuksi Suzdaliin (Golden ring -kaupunki 200km Moskovasta). Suzdaliin matkustaminen oli pieni seikkailu, sillä 11 000 asukkaan pikkukylässä ei ole omaa juna-asemaa - ensin on napattava lähijuna Vladimiriin ja siitä jatkettava vielä 40min minibussilla Suzdaliin. Challenge accepted!

 

Lucas Vladimirissa. Myös Vladimir kuuluu Golden ringiin, joten pidimme menomatkalla siellä kahvibreikin ja kävimme tsekkaamassa kummatkin UNESCO-kirkot, juomassa paikallista kuuluisaa hunajajuomaa ja ostamassa parit villasukat.

Ja sitten Suzdaliin, joka oli ehdottomasti lempparini kaikista Golden ring -kaupungeista (Yaroslavl, Sergiev Posad, Vladimir, Suzdal)!

Moskovan vilskeen jälkeen pikkukylä tuntui ihanan rauhalliselta. Suzdalin erikoisuus ovat hyvin säilyneet koristeelliset puutalot, ja taksien sijasta liikkuminen tapahtui kunnon troika-kyydillä (kansanlauluja laulavan hevoskuskin kyydillä tietysti). Kävimme kurkkaamassa myös puuarkkitehtuuri-kompleksin (Seurasaaren tyylinen) ja Spaso Evfimiyev -luostarin.

Hauskojen juttujen lomassa olen joutunut käymään jonkun verran myös luennoilla, palauttamaan yhden kotikokeen ja kaksi lyhyttä esseetä. Keskiviikkona oli myös venäjän midterm -koe, joka meni hyvin. Ensi viikko on virallinen tenttiviikko, mutta mun lokakuun muut kokeet siirtyivätkin marraskuulle eli oon ensi viikon lomalla. Nyt kun Lucaskin on palannut Suomeen, ajateltiin Lotan kanssa hyödyntää lomaviikko ja napattiin huomiseksi lennot Kiovaan! Seuraavassa kirjoituksessa siis matkakertomusta Ukrainasta!