Viimeiset viikot Venäjällä menivät vauhdikkaasti. Pietarin matkan jälkeen piti ensin keskittyä opiskelemiseen - joulukuussa oli nimittäin vielä neljän kurssin loppukokeet. Näistä selvittiin kunnialla, ja joululoma alkoi jo 23.12. Viimeisen tentin ja exit-päivän väliin jäi mukavasti pari viikkoa aikaa, joten päätimme hyötykäyttää tämän vielä Venäjän matkailuun. Viimeisenä kohteena oli Siperia!
4kk jälkeen opimme vihdoin kietomaan huivit venäläisittäin!
Huom: Junassa oli KUUMA!
Reissun toinen kohde, Ulan Ude, on Burjatian pääkaupunki ja sijaitsee Itä-Siperiassa lähellä Mongoliaa. Ulan Ude on Transsiperian pysäkeistä ensimmäinen, jossa huomaa saapuneensa itään - paikalliset ovat venäläisiä, mutta piirteiltään aasialaisia. Ulan Udessa huomasi myös saapuneensa Siperiaan. 28 asteen pakkanen vaati jo muutamat villasukat ja kerrastot. Ulan Udessa sijaitsee kaksi päänähtävyyttä: maailman suurin patsas Leninin päästä ja Ivolginsky datsan.
Ivolginsky, Venäjän tärkein buddhalainen luostari.
Ulan Udesta jatkoimme vielä Goryachinskiin, joka on pieni kylä Baikal-järven rannalla. Kylään saapuessamme onnistuimme heti ensitöiksemme eksymään Siperian metsään ja osumaan villikoirien hyökkäyksen kohteeksi, mutta onneksemme paikallinen ukko pelasti meidät ja vei majatalolle. Alkukankeudesta huolimatta Goryachinsk oli reissun huikein kohde. Baikal on mieletön!
Venäjä-pipot piti luonnollisesti hankkia.
Transsiperian reissu oli kaikista reissuista ehkä jopa hienoin. Junamatka eri aikavyöhykkeiden läpi ja ajantajun katoaminen. Valtava Baikal-järvi ja karu Siperian luonto sen ympärillä. Islam ja buddhalaisuus Venäjällä. Kontrasti tutuksi tulleeseen Moskovaan. Maailman suurin valtio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti